Tunnen taas itseni irtonaiseksi maailmasta. Ei ole pohjaa millä maata, ei seiniä joihin nojata. Heilun vain ilmassa kuin joku sukka-parka, joka unohdettiin ulos narulle. Tili huutaa armoa joka ostoksen myötä ja työpaikkojen kohdalla sanotaan eioota. Mitäpä köyhän opiskelijan sitten pitäisi tehdä? Alkaa myymään omaisuuttaan pienistä pennosista? Romua ja roinaa kyllä löytyy, mutta ostaisiko kukaan niitä? Varmaankin..
...
..eli heti kun tämä lomani on ohitse, alan näppäilemään valokuvia tavaroista ja laittamaan niitä ylös johonkin nettikauppaan. Jos raaskin niistä luopua virtuaalista rahallisia nettipikseleitä vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti