Olen vihainen. Äkäinen. Suorastaan vihamielinen. Menkat kai tulossa. Ja tarkistuksen jälkeen huomaan, että kyllä menkat on tulossa. Voihan laupias samarialainen.
Mutta olen äkäinen. Olen äkäinen opettajalleni, joka ei osaa teetättää meillä minkäänlaista hyvää koulutyötä. Hän vain tuhlaa aikaamme olemalla myöhässä, teettämällä meillä sotkuisia piirrustuksia (piirtämistä sydämellä kuulemma) ja jauhamalla täyttä kuraa silmät ja suut täyteen. Lievästi sanottuna turhauttavaa.
Kukaan oikeastaan meidän koulumme opettajista ei osaa opettaa. Yksi ei kerro tarpeeksi prosessista, toinen selittää liiankin paljon prosessista ja sitä kautta serkkunsa liikavarpaasta. Yksi on kyllä kunnon opettaja, mutta todella pelottava, eikä häneltä uskalla kysyä neuvoa. Plus hän ei varsinaisesti ole meidän opettajamme.
Olen niin turhautunut, koska tänään kerrankin kaikki omat työni sujuivat aika hyvin. Juottaminen sujui, muotoileminen sujui ja luovuuteni oli huipussaan. Tunnelmaa latisti takiaisena toimiva luokkatoveri. Liian utelias tapaus, joka valittaa (kertoo kai muiden mielestä, minusta valittaa) asiansa jokaiselle vastaan tulevalle, niin että jos et heti ensimmäisellä kerralla kuullut, niin varmasti kuulet viidennellä taikka kymmenllä kerralla. Tai sitten kuulet muiden asioista häneltä. Hän utelee asiat esille, vaikka oletkin sanonut, että se ei oikeastaan hänelle kuulu. Kesken keskustelun hän tulee kysymään että "mitämitämitä?" ja kun snaot että ei mitään, meni jo hän siltikin jatkaa utelemistaan. Raivostuttavaa. Tänäänkin, kun luin yhtä lehtiä, hän välttämättä halusi änkeä siihen viereeni ja lukea kanssani sitä. Vaikka siinä ei ollut mitenkää hyvä asento lukea. Vaikka se oli äärimmäisen hankalaa. Ja siiten kun ehdotin, että hän lukee lehden sitten yksin, tämäpä henkilö jää siihen viereeni tuijottamaan minua kuin pieni ahdistelija, joka hän on. Raivostuttavaa.
Ja tätä äkäistä tilaani ei yhtään auta se että en saanut paljoakaan unta viime yönä. ARGH! Näin luolamiesmaisesti ilmaistuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti